Valuuttakurssi on yhden valuutan hinta toisessa valuutassa. Jos euron ja dollarin kurssi on 1,10, yksi euro maksaa 1,10 dollaria. Kurssi on siis aivan tavallinen hinta, mutta kaupan kohteena on raha itse.

Kurssin voi ilmaista kahteen suuntaan. Kurssi 1,10 dollaria eurolta tarkoittaa samaa kuin noin 0,91 euroa dollarilta. Lue tehtävässä tarkasti, kumman valuutan näkökulmasta puhutaan, ettet käännä lukua väärin päin.

Kun sanotaan, että valuutta vahvistuu, sillä saa aiempaa enemmän toista valuuttaa. Kun valuutta heikkenee, sillä saa vähemmän toista valuuttaa. Tämä yksinkertainen suunta ratkaisee suuren osan tehtävistä.

Kelluvassa järjestelmässä valuutan arvo määräytyy vapaasti markkinoilla kysynnän ja tarjonnan mukaan. Euro, dollari ja monet muut valuutat ovat kelluvia: niiden arvo vaihtelee jatkuvasti. Keskuspankki ei sido kurssia mihinkään.

Kiinteässä järjestelmässä valuutan arvo on sidottu johonkin, esimerkiksi toiseen valuuttaan. Keskuspankki lupaa pitää kurssin sovitulla tasolla ostamalla ja myymällä valuuttaa. Esimerkiksi Tanskan kruunu on sidottu euroon.

Ero näkyy siinä, miten talous sopeutuu muutoksiin. Kelluva kurssi sopeutuu itsestään: jos maan vienti heikkenee, valuutta yleensä heikkenee ja palauttaa kilpailukykyä. Kiinteässä järjestelmässä sama sopeutuminen vaatii keskuspankin toimia tai virallisen kurssimuutoksen.

Nämä neljä termiä on helppo sekoittaa, mutta ne menevät pareittain. Avain on muistaa, kumpaan järjestelmään kukin kuuluu.

Kiinteässä järjestelmässä kurssi muutetaan päätöksellä. Devalvaatio tarkoittaa valuutan virallisen arvon heikentämistä, ja revalvaatio sen vahvistamista. Nämä ovat keskuspankin tai valtion tekemiä päätöksiä, ja ne ovat mahdollisia vain kiinteässä järjestelmässä.

Kelluvassa järjestelmässä kurssi liikkuu markkinoilla itsestään. Depresiaatio tarkoittaa valuutan heikkenemistä ja appresiaatio sen vahvistumista. Näitä ei päätä kukaan, vaan ne tapahtuvat kysynnän ja tarjonnan kautta.

Yksi yleinen virhe on luulla, että devalvaation voi tehdä myös kelluvalle valuutalle. Näin ei ole: kelluvan valuutan heikkeneminen on depresiaatio, ei devalvaatio.

Kun kotimaan valuutta heikkenee, vienti halpenee ulkomaisille ostajille ja tuonti kallistuu kotimaahan. Heikko valuutta siis auttaa vientiyrityksiä, koska niiden tuotteet ovat ulkomailla edullisempia. Samalla tuontitavarat kallistuvat.

Tuonnin kallistuminen voi nostaa hintoja kotimaassa. Erityisesti maa, joka tuo paljon energiaa ja raaka-aineita, kokee valuutan heikkenemisen tuontihintojen nousuna, joka voi näkyä myös kuluttajahinnoissa. Vahva valuutta toimii päinvastoin: tuonti halpenee ja hinnat pysyvät kurissa, mutta vientiyritysten kilpailukyky heikkenee.

Velka ulkomaan valuutassa on oma erityistapauksensa. Jos yritys tai valtio on ottanut lainaa dollareissa ja oma valuutta heikkenee, velan takaisinmaksuun tarvitaan enemmän omaa valuuttaa. Velan rasite siis kasvaa, kun oma valuutta heikkenee.

Valuuttainterventio tarkoittaa, että keskuspankki ostaa tai myy valuuttaa vaikuttaakseen sen kurssiin. Jos keskuspankki haluaa vahvistaa omaa valuuttaansa, se myy varantojaan (esimerkiksi dollareita) ja ostaa omaa valuuttaansa, jolloin sen kysyntä kasvaa. Heikentääkseen valuuttaa se toimii päinvastoin.

Vahvistamisella on raja. Oman valuutan vahvistaminen vaatii ulkomaisia valuuttavarantoja, ja ne voivat loppua. Heikentäminen taas on lähes rajatonta, koska keskuspankki voi luoda omaa valuuttaansa lisää.

Tästä syntyy epäsymmetria, joka kannattaa muistaa: valuutan heikentäminen onnistuu helpommin kuin sen puolustaminen. Jos markkinat uskovat, että keskuspankin varannot eivät riitä kurssin puolustamiseen, kiinteä kurssi voi lopulta romahtaa.