Saatavuus kuvaa, kuinka todennäköisesti järjestelmä on toimintakunnossa silloin, kun sitä tarvitaan. Se ilmaistaan yleensä prosentteina, esimerkiksi 99,50 %.

Saatavuus on todennäköisyys, joten sen vastatapahtuma on käyttökatkos: todennäköisyys, että järjestelmä ei toimi. Käyttökatkos = 1 − saatavuus. Jos saatavuus on 99,50 %, käyttökatkoksia voi olla 0,50 % ajasta.

Käyttökatkos voidaan muuttaa ajaksi kertomalla se tarkasteluvälin pituudella. Vuodessa on noin 8 760 tuntia, joten 0,50 % käyttökatkos tarkoittaa noin 0,005 × 8 760 ≈ 44 tuntia vuodessa.

Saatavuutta voidaan parantaa rakentamalla rinnakkainen varajärjestelmä, joka mahdollistaa toiminnan jatkumisen, jos varsinainen järjestelmä kaatuu. Kokonaisjärjestelmä on toimintakunnossa, jos vähintään toinen järjestelmistä toimii.

Kokonaissaatavuus lasketaan vastatapahtuman kautta. Kokonaisjärjestelmä on poissa käytöstä vain, jos MOLEMMAT järjestelmät ovat poissa käytöstä yhtä aikaa. Tämän todennäköisyys on (1 − Sa) × (1 − Sb), missä Sa ja Sb ovat järjestelmien saatavuudet.

Kokonaissaatavuus on siis Skok = 1 − (1 − Sa) × (1 − Sb). Koska molempien on oltava poissa käytöstä yhtä aikaa, kokonaissaatavuus on aina parempi kuin kummankaan yksittäisen järjestelmän saatavuus.

Usein tehtävänä on valita varajärjestelmä, joka täyttää asiakkaan saatavuusvaatimuksen mahdollisimman edullisesti. Menettely on kaksivaiheinen: laske ensin kunkin vaihtoehdon tuottama kokonaissaatavuus, ja valitse sitten halvin niistä, jotka täyttävät vaatimuksen.

Tärkeää on, että halvin vaihtoehto EI ole oikea vastaus, jos se ei täytä vaatimusta. Ensin karsitaan vaatimuksen alittavat vaihtoehdot, ja vasta sitten valitaan jäljelle jääneistä halvin.

Käytännön kikka: kokonaissaatavuusvaatimus voidaan muuttaa varajärjestelmän vähimmäissaatavuudeksi. Jos vaaditaan Skok ≥ tavoite, niin (1 − Sa)(1 − Sb) ≤ 1 − tavoite, mistä saadaan varajärjestelmälle vaadittu vähimmäissaatavuus Sb.