Jakamistalous tarkoittaa mallia, jossa sama tuote on useiden käyttäjien käytössä omistamisen sijaan. Käyttöoikeus korvaa omistuksen. Tavallisia esimerkkejä ovat yhteiskäyttöautot, kimppakyydit ja työkalujen lainaaminen.

Taloudellinen ydin on tuotteen käyttöasteen nousu. Kun yksi auto palvelee montaa ihmistä, samat tarpeet täytetään pienemmällä määrällä autoja. Siksi uuden tuotannon tarve vähenee, kun jakaminen yleistyy.

Tästä seuraa tärkeä havainto: jakaminen ei lisää kokonaiskulutusta, vaan tehostaa olemassa olevan tuotteen käyttöä. Todellinen tarve voidaan täyttää, kun ihmisellä on mahdollisuus käyttää tuotetta, vaikka hän ei omista sitä.

Kiertotalous on vastakohta tavalliselle 'ota, valmista, hävitä' -mallille. Kiertotaloudessa materiaalit ja tuotteet pidetään mahdollisimman pitkään käytössä uudelleenkäytön, korjauksen ja kierrätyksen avulla, jotta ne eivät päädy jätteeksi.

Jakamistalous ja kiertotalous liittyvät toisiinsa. Kun tuotteita jaetaan ja käytetään tehokkaammin, ne pysyvät pidempään käytössä ja uutta tuotantoa tarvitaan vähemmän. Jakamistalous on siis yksi tapa toteuttaa kiertotaloutta.

Taloudellinen tavoite on resurssitehokkuus: sama hyvinvointi tuotetaan pienemmällä materiaalimäärällä. Tämä voi laskea raaka-aineiden kysyntää ja kasvattaa korjaus- ja kierrätyspalveluiden kysyntää.

Degrowth eli kohtuutalous on ajattelutapa, jonka mukaan jatkuva talouskasvun tavoittelu ei ole kestävää rajallisella planeetalla. Degrowth tähtää tuotannon ja kulutuksen hallittuun vähentämiseen erityisesti rikkaissa maissa.

Degrowth on käsitteenä radikaalimpi kuin kierto- tai jakamistalous. Se ei kyseenalaista vain tuotantotapaa vaan koko kasvutavoitteen. Kierto- ja jakamistalous pyrkivät tekemään saman tehokkaammin, kun taas degrowth kysyy, pitääkö 'saman' edes kasvaa.

Markkinoinnin kannalta tämä tarkoittaa muutosta. Jotta yhä useammat vähentäisivät kulutustaan ja siirtyisivät uusiokäyttöön, tarvitaan markkinointi- ja koulutuskampanjoita, jotka edistävät tällaista elämäntapaa. Markkinointi ei siis katoa, vaan sen tavoite muuttuu myynnin lisäämisestä käyttäytymisen muuttamiseen.

Kestävän talouden mallit muuttavat tuotantorakennetta. Raaka-aineiden ja kertakäyttötuotteiden kysyntä voi laskea, kun taas korjaus-, kunnostus- ja kierrätyspalveluiden kysyntä kasvaa.

Työllisyyden kannalta kyse on usein siirtymästä, ei pelkästä vähennyksestä. Työ siirtyy raaka-ainetuotannosta palveluihin, jotka ovat usein työvoimavaltaisia. Siksi kiertotalous ei välttämättä vähennä työn kokonaismäärää.

Vaikutus bruttokansantuotteeseen ei ole yksiselitteinen. Jos tavaratuotanto vähenee, se voi pienentää tuotannon arvoa, mutta palvelut tuottavat arvonlisää, joka näkyy bruttokansantuotteessa. Kokonaisvaikutus riippuu siitä, kumpi muutos on suurempi. Hyvä vastaus välttää väitteitä, jotka esittävät ilmiön yksiselitteisesti vain hyväksi tai vain haitalliseksi.

Kestävän talouden tehtävät ovat yleensä käsitetehtäviä, eivät laskuja. Niissä testataan, erotatko mallit toisistaan ja tunnistatko liioittelevat väitteet.

Lue jokainen vastausvaihtoehto ja kysy kaksi asiaa: kuvaako se oikeaa mallia (jakamis-, kierto- vai degrowth) ja onko väite liian ehdoton. Tyypillinen ansa on vaihtoehto, joka kääntää syyn ja seurauksen väärin päin tai liioittelee, esimerkiksi väittää jakamisen lisäävän kulutusta tai poistavan kaiken jätteen.

Oikea vaihtoehto on yleensä maltillinen ja kuvaa mallin täsmällisesti. Kun tunnistat käsitteet selvästi, löydät oikean vastauksen, vaikka aihe tulisi vastaan yllättävässä yhteydessä, kuten markkinoinnin tai kuluttajakäyttäytymisen kysymyksenä.