Ekosysteemipalvelut ovat ekosysteemien eli luonnon tuottamia hyötyjä ihmisille. Ne ovat usein välttämättömiä, mutta maksuttomia: luonto tuottaa ne ilman, että kukaan laskuttaa niistä.

Hyödyt voivat olla aineellisia (esimerkiksi ravinto ja puhdas vesi) tai aineettomia (esimerkiksi maiseman kauneus ja virkistys). Yhteistä niille on, että ne syntyvät luonnon prosesseista.

Tärkeä piirre on, että ekosysteemipalvelut ovat syntyneet ihmisen toiminnasta riippumatta. Luonto tuottaa ne riippumatta siitä, huomaako ihminen niitä tai antaako niille arvoa.

Ekosysteemipalvelut jaetaan yleensä neljään luokkaan käyttötarkoituksen mukaan.

Tuotantopalvelut ovat konkreettisia tuotteita, joita luonto tuottaa: esimerkiksi ravinto, kuten marjat ja kala, sekä puhdas vesi. Tuki- tai ylläpitopalvelut ovat prosesseja, jotka pitävät ekosysteemin toiminnassa, kuten ravinteiden kierrätys ja maaperän muodostuminen.

Sääntelypalvelut ovat luonnon tuottamia säätelytoimintoja, kuten veden puhdistus, ilman puhdistus ja tulvien hillintä. Kulttuuripalvelut ovat aineettomia hyötyjä, kuten virkistys, esteettisyys ja maiseman arvo (esimerkiksi kansallismaisema).

Koska ekosysteemipalvelut ovat maksuttomia, ne jäävät helposti markkinajärjestelmän ulkopuolelle eikä niitä huomioida taloudellisissa päätöksissä. Tämän vuoksi palveluille pyritään löytämään euromääräinen arvo.

Arvon määrittäminen tekee ekosysteemipalvelun näkyväksi markkinoilla ja päätöksenteossa: kun esimerkiksi metsän tuottaman veden puhdistuksen arvo tunnetaan, se voidaan ottaa huomioon, kun pohditaan metsän hakkaamista.

Tärkeä oivallus on kuitenkin se, että hinta ei luo arvoa. Ekosysteemipalvelulla on arvo ihmiselle riippumatta siitä, onko sille määritetty hintaa. Arvon määrittäminen vain tekee tuon olemassa olevan arvon näkyväksi markkinajärjestelmässä — se ei tee palvelusta arvokasta.

Ekosysteemipalvelut liittyvät läheisesti ulkoisvaikutuksiin. Koska palvelut ovat maksuttomia ja yhteisiä, niiden käyttöä tai tuhoamista ei aina hinnoitella. Tämä voi johtaa ylikäyttöön samalla tavalla kuin yhteismaan ongelmassa.

Esimerkiksi jos tehdas saastuttaa joen, se heikentää veden puhdistuksen ekosysteemipalvelua, mutta haitta ei näy tehtaan kustannuksissa, ellei sitä erikseen hinnoitella. Tällöin syntyy negatiivinen ulkoisvaikutus.

Ekosysteemipalveluiden arvottaminen on yksi keino tuoda nämä vaikutukset mukaan markkinoihin. Kun palvelun arvo tunnetaan, sen tuhoaminen voidaan ottaa huomioon kustannuksena, ja päätöksenteko ohjautuu kestävämpään suuntaan.