Julkinen talous tarkoittaa valtion, kuntien, hyvinvointialueiden ja sosiaaliturvarahastojen taloutta. Sen tehtävä ei ole vain kerätä veroja, vaan turvata sellaisia palveluita ja rakenteita, joita markkinat eivät yksin tuota riittävästi tai tasapuolisesti. Tällaisia ovat esimerkiksi koulutus, terveydenhuolto, oikeusjärjestelmä, turvallisuus ja osa infrastruktuurista.

Julkinen valta tasaa myös riskejä elämän eri tilanteissa. Tulonsiirtojen avulla tuetaan esimerkiksi työttömyyden, sairauden, vanhuuden tai opiskelun aikana. Tämä tekee julkisesta taloudesta tärkeän myös kotitalouksien näkökulmasta: se ei ole vain menopuoli veronmaksajalle, vaan samalla järjestelmä, joka jakaa resursseja ja turvaa peruspalveluja.

Pääsykokeessa kannattaa muistaa, että julkinen talous on samalla sekä hyvinvointijärjestelmä että osa kansantalouden kysyntää. Kun julkinen sektori rakentaa, palkkaa ja ostaa palveluita, se vaikuttaa tuotantoon ja työllisyyteen aivan kuten muutkin talouden toimijat.

Budjetti on suunnitelma siitä, kuinka paljon julkinen sektori kerää tuloja ja käyttää menoja tiettynä ajanjaksona. Jos tulot riittävät kattamaan menot, budjetti on tasapainossa. Jos menot ovat tuloja suuremmat, syntyy alijäämä. Kun alijäämää katetaan lainalla, julkinen velka kasvaa.

Alijäämä ei kuitenkaan aina kerro huonosta politiikasta. Taantumassa verotulot pienenevät luonnostaan, koska työllisyys, yritysten tulokset ja kulutus heikkenevät. Samaan aikaan työttömyysturva- ja muut menot voivat kasvaa. Julkinen talous siis heikkenee osittain automaattisesti, vaikka poliittisia päätöksiä ei muutettaisi lainkaan.

Velan kestävyyttä ei arvioida vain eurojen määrällä vaan suhteessa talouden kokoon ja tulevaan maksukykyyn. Jos talous kasvaa, korkotaso pysyy hallinnassa ja työikäisiä on riittävästi, velkataakka voi olla helpompi kantaa. Jos taas kasvu on hidasta ja korkomenot kasvavat nopeasti, velka voi alkaa rajoittaa liikkumavaraa.

Verotuksella kerätään julkisen talouden tulot, mutta samalla verot vaikuttavat ihmisten ja yritysten valintoihin. Tulovero kohdistuu ansioihin, arvonlisävero kulutukseen ja yhteisövero yritysten voittoihin. Lisäksi on esimerkiksi valmisteveroja, kiinteistöveroa ja pääomatulojen verotusta. Jokaisella veromuodolla on omat vaikutuskanavansa.

Pääsykoetehtävissä verotusta ei pidä tarkastella vain kysymyksenä siitä, nouseeko vai laskeeko verokertymä. Olennaista on myös se, miten vero muuttaa käyttäytymistä. Kulutusvero voi hillitä ostamista, korkea ansiotulovero voi vaikuttaa työnteon kannustimiin ja yritysverotus voi vaikuttaa investointihalukkuuteen. Vaikutukset eivät ole kuitenkaan suoraviivaisia, koska taustalla on aina myös tulonjako, oikeudenmukaisuus ja julkisten palveluiden rahoitus.

Hyvä vastaus tunnistaa, että verotuksella on usein yhtä aikaa useita tavoitteita. Sillä kerätään tuloja, ohjataan käyttäytymistä ja tasataan tuloeroja. Siksi esimerkiksi haittaverotusta voidaan perustella eri tavalla kuin ansiotuloverotusta. Jos tehtävä pyytää arvioimaan veron muutosta, vastauksessa kannattaa erottaa vaikutus kotitalouksiin, yrityksiin ja julkiseen talouteen.

Automaattiset vakauttajat ovat julkisen talouden rakenteita, jotka pehmentävät suhdannevaihtelua ilman erillisiä päätöksiä. Kun talous hidastuu ja työttömyys kasvaa, verotuloja kertyy vähemmän ja työttömyysturvamenot kasvavat. Kun talous vahvistuu, tapahtuu päinvastoin. Tämä tasaa kotitalouksien käytettävissä olevien tulojen vaihtelua.

Finanssipolitiikka tarkoittaa sitä, että julkinen valta pyrkii vaikuttamaan talouden kokonaiskysyntään menojen ja verotuksen avulla. Elvyttävä finanssipolitiikka lisää kysyntää esimerkiksi kasvattamalla investointeja tai keventämällä verotusta. Kiristävä finanssipolitiikka pyrkii hillitsemään kysyntää tai vahvistamaan julkista taloutta vähentämällä menoja tai kiristämällä verotusta.

Pääsykokeessa hyvä suoritus syntyy siitä, että et tarkastele päätöstä vain yhdestä kulmasta. Menoleikkaus voi parantaa budjettia lyhyellä aikavälillä, mutta samalla heikentää kysyntää ja työllisyyttä. Vastaavasti elvytys voi tukea taloutta taantumassa, mutta kasvattaa alijäämää. Olennaista on perustella, missä suhdannetilanteessa toimi tehdään.