Otosavaruus on kaikkien mahdollisten lopputulosten joukko. Tapahtuma on tämän joukon osa. Jos tehtävässä heitetään noppaa, otosavaruus on {1,2,3,4,5,6}. Jos kiinnostaa parillinen tulos, tapahtuma on {2,4,6}. Tämä perusajatus on yksinkertainen, mutta juuri sen unohtaminen aiheuttaa monta koevälinettä.

Kun tapahtuma on määritelty selvästi, todennäköisyys voidaan laskea suotuisten tapausten ja kaikkien mahdollisten tapausten suhteena, jos lopputulokset ovat yhtä todennäköisiä. Talous- ja valintakoeaineistoissa tämä voi tarkoittaa myös suhteellista frekvenssiä tai taulukosta luettua osuutta.

Ensimmäinen ammattimainen askel on siis aina kirjoittaa näkyviin: mitä tapahtumaa oikeastaan kysytään.

Yhteenlaskusääntöä käytetään, kun kysytään tapahtumaa A tai B. Jos tapahtumat eivät voi toteutua yhtä aikaa, todennäköisyydet vain summataan. Jos päällekkäisyyttä on, yhteinen osa täytyy vähentää pois kaksinkertaisen laskennan estämiseksi.

Kertolaskusääntöä käytetään, kun kysytään tapahtumaa A ja B. Jos tapahtumat ovat riippumattomia, kerrotaan niiden todennäköisyydet keskenään. Jos riippuvuutta on, täytyy käyttää ehdollista todennäköisyyttä, joka kuuluu seuraavan luvun ytimeen.

Koetehtävässä ratkaisu nopeutuu heti, kun osaat tunnistaa sanamuodon: tai viittaa yleensä yhteenlaskuun, ja viittaa yleensä kertolaskuun.

Komplementtitapahtuma on tapahtuman vastakohta. Jos halutaan todennäköisyys, että ainakin yksi onnistuu, on usein helpompaa laskea ensin, ettei yksikään onnistu, ja vähentää se luvusta 1. Tämä on koetehokas tapa, koska se vähentää tapausluettelon tarvetta.

Esimerkiksi kolmen heiton tehtävässä todennäköisyys saada ainakin yksi kuutonen on helpompi ratkaista laskemalla ensin todennäköisyys, ettei tule yhtään kuutosta. Sama logiikka toimii myös aineistotehtävissä, jos tarkastellaan esimerkiksi reklamaation puuttumista tai maksuhäiriön puuttumista.

Komplementti on usein paras merkki siitä, että opiskelija ymmärtää rakenteen eikä vain kokeile sääntöjä satunnaisesti.